Mistä on onnellinen päivä tehty?

... Siitä kun onnistut matikankokeessa
... Siitä kun tuntematon ihminen kehuu silmiäsi
... Siitä kun menet kauppaan ja kassalla voit rupatella myyjän kanssa
... Siitä kun hyvä ystävä tulee ja antaa halin
... Siitä kun helmikuussa voi mennä ulos sortseissa
... Siitä kun menet iltalenkille Texasin auringonlaskussa
... Ja siitä kun kesken lenkin yksi kaveri ajaa sinusta ohi, pysäyttää auton tien reunaan ja juoksee sinut kiinni vain vaihtaakseen muutaman sanan jonka jälkeen kääntyy takaisin autolleen
...Siitä kun menet kotiin ja host-perheen koira juoksee häntä tuhannella kierroksella vispaten ovelle ja nuolee sormiasi samalla kun annat rapsutuksia.

Jokainen päivä ei ole täydellinen, mutta jokaisessa päivässä on jotain hyvää, esimerkiksi yllä mainittuja arkipäivän asioita jotka saa jaksamaan päivä päivältä eteenpäin vaikka välillä tuntuukin, että kaikki ärsyttää ja haluaisin vaan olla koti-Suomessa. Kaikki ne pienet hetket tekeekin tästä vuodesta kokonaisuutena unohtumattoman ja erityisen.
Loppujen lopuksi tunnen uskomatonta kiitollisuutta siitä että saan asua täällä vuoden verran, sillä jo tämän kuuden kuukauden aikana olen oppinut arvostamaan niitä asioita jotka odottaa ensi kesänä Suomessa, ja joita on pitänyt  itsestäänselvyytenä ennen tätä. Olen rakentanut uuden elämän tyhjästä, itsenäistynyt, vahvistanut luonnettani monellakin tapaa, saanut ystäviä ja perheen, jakanut meidän suomalaisten ainutlaatuista kulttuuria kaikille tapaamilleni ihmisille, ja saanut melkein täydellisen englanninkielentaidon(pienellä texasin aksentilla höystettynä heh). Kaikesta täällä koetusta ja opitusta tulee olemaan hyötyä tulevaisuudessa, ja tulen myös varmasti kantamaan itsessäni pienen palan amerikkaa loppuelämäni :) ♡

(Galveston, photos by Kate Larkin 10/14) 

Uusi vuosi uusia tuulia

Hups, edellisestä blogikirjotuksesta on yli kuukausi, ja kotoa tulleen hienovaraisen kehotuksen myötä päätin, että nyt olis varmaan aika vähän päivitellä mitä uutta uusi vuosi toi tullessaan. Ensinnäkin juuri ennen joulua tein päätöksen lopettaa uintiurani ainakin näiltä osin. Sanotaanko nyt vaan näin, että valmennus ei ollut ihan sitä mitä ajattelin ja vaikka kautta ei olisi ollut kun muutama kuukausi jälellä niin paremmaksi vaihtoehoksi osottautui vaihtaa ihan toiseen lajiin, nimittäin tennikseen! Ja oli kyllä elämäni paras päätös, vaikka mutoksen myötä koko lukujärjestys meni uusiksi. Koska Varsity-joukkueessa oleminen olisi taas maksanut ja taidot on muutenkin melko ruosteessa niin harjoittelen nyt Junior varsity joukkueessa, jossa suurin osa on nuorempia kun minä, mutta ei sillä niin väliä. Osa porukasta pelaa yksinpeliä, ja toiset parin kanssa(nelinpeliä). Valmentajat päätti sitten lyöttäyttää minut yhteen erään pojan kanssa, joka myös liittyi joukkueeseen nyt kevätlukukaudella, joten taidot meillä on melko samanvertaset ja ensimmäinen turnauskin on jo takana (ei me ihan vielä US openiin niillä pelaamisilla oltaisi päästy, mutta hauskaa oli kuitenkin). Seuraavan turnauksen tavotteeksi otettiin, että voitetaan kaksi peliä, saa nähä miten käy. Tehtiin myös hyvä sunnitelma, että opetan hänelle Suomea sen verran että voidaan hämäyttää vastapuolen pelaajia huutamalla aina toisillemme Suomea :D Kuvia ei valitettavasti ole vielä tenniksen osalta, koska ennen treenejä meillä on aina viisi minuuttia aikaa juosta Field houseen lokeroille vaihtamaan kamat ja juoksemaan kentille, mutta koitan saada tulevista turnauksista kuvamateriaalia!

Oikeastaan tämä ensimmäinen kuukausi onkin mennyt aikalailla totutellessa uuteen lukujärjestykseen ja arkeen puhumattakaan kovasta yrityksestä sulatella niitä kaikkia joulunajan mässytyksiä. Ja en tiedä miten monta kertaa oon sanonut jo, mutta aika vaan menee ihan tajuttoman nopeesti, alle kuukausi ja on jo Spring break, what?!

Yksi aamu oli ihana auringonnousu kun tulin bussilla kouluun. Tuo rakennus on siis Field House, josta löytyy pukkarit, koutsien toimistot ja kuntosali.

Koulun track-kenttä (tullut jo tutuksi)

Ensimmäinen s'mores!!! nammmm